"Josko jotain Buranaa vahvempaa lääkettä niskajumiin" - tarinan alku

Mikään ei alkanut salamana kirkkaana taivaalta. Kesäkuussa 2024 minulla oli jo niskat jumissa, mutta sen pystyi kuittaamaan satunnaisella Buranalla. Toisena oireena oli hikka, joka sekin tuli ja meni omaan tahtiinsa. "Varmaan pallea kunnolla jumissa", ajattelin. Kesäkuussa painettiin normaaliin tahtiin töitä, käytiin kennelleirillä, ja treenattiin.  Kevään kuormitukset tuntuivat kropassa, mutta ei todellakaan siinä määrin, että mitään sen enempää olisin osannut aavistaa - kunhan peruslaiskana odottelin heinäkuussa alkavaa kesälomaa! 

Juhannukselle 2024 oli luvassa myös spektaakkelimainen agilityfestivaali, Midsummer Dogsportfestival Lohjan Kisakalliossa. Meidän tuuri kuitenkin kääntyi muutama pv ennen kilpailua ja kisakoirani Pukin kannuskynsi repesi irti treeneissä. Harmittihan se, mutta olin silti "kiitollinensiunattuonnellinen", kun kyseessä oli vain kannuskynsi. Kynsihän kasvaisi ajan kanssa takaisin! Meillä oli majoitus maksettuna eli luvassa oli Juhannus Kisakalliossa muiden suorituksia katsellen, hieman talkoillen ja hotellihuoneessa löhöten. 

Viikonloppu oli ihan huikean hauska ystävien seurasta nautiskellen ja agilityä katsellen. Kisa huipentui joukkuefinaaliin ja sunnuntai-iltana alkoi kotimatka. Matkalla saimme siskoni kanssa viestin äidiltämme. Rakkaan tätimme vointi on niin heikko, että jäljellä olisi enää joitakin tunteja. Vuosien taistelu syöpää ja maksan & keuhkojen etäpesäkkeitä vastaan oli ottanut niskalenkin ja syöpä oli levinnyt aivoihinkin. Lopulta Paula-täti siirtyi ajasta ikuisuuteen maanantaina 24.6.2024 </3 

Minulle oli lähipiiristä useampikin ihminen sanonut, että "mee nyt lääkäriin näyttämään tota niskaas", mutta halusin silti ennen mahdollista lääkäriä käydä tsekkauttamassa kroppani osteopaatilla. Väsymystä oli tuossa vaiheessa ehkä hieman enemmän ja hikkailua useamman kerran päivässä. Niskaan alkoi tuntua sen verran enemmän, että töissä piti hieman miettiä kyykkäilyt ja kumartelut, mutta selvisin töistäni. Lopulta kävin keskiviikkona 26.6. osteopaatilla, joka käsitteli kireää palleaa ja kallonpohjaa. Se oli todella mukava ja rentouttava käsittely, joka ei kuitenkaan totaalista apua tuonut. Koirahierojana arvelin, että yksi käsittely harvoin riittää, joten mennään parin viikon päästä uudestaan! Arki jatkui normaalisti ja kesälomaa kovasti odottaen. Maanantaina 1.7. viimeisen ryhmän aikana iski salamana kirkkaana taivaalta pahoinvointikohtaus, mutta sekin helpottui nopealla pöntönhalailulla ja töiden jatkamisella. Sekin olisi voinut olla "vähäoireinen" migreenikohtaus,

Tiistaina 2.7. päädyin kuitenkin ottamaan härkää sarvista. Todella tehokkaan vakuutuksen turvin otin yhteyttä Pohjolan Terveysmestariin, jolle chatissa selitin tilanteeni. Hänen mielestään oli syytä varmuudeksi varata aika Pihlajalinnaan neurologille, vaikka oireet vaikuttaisivatkin fysiatrin hommille. Aikoja ei kuitenkaan saanut samalle viikolle, joten "mene nyt varmuudeksi käymään tuolla neurologilla ja mietitään jatkoa sen jälkeen."