Peruna kerrallaan

Maanantai-iltapäivä meni hoitajien ja lääkärin kanssa jutellessa puhelimessa. Kävimme läpi ennakkotiedot ja, mitä toimenpiteessä tullaan tekemään. Minulta kerättiin siis sukusoluja "raakana" talteen ja paranemisen myötä ne voidaan "palauttaa" takaisin, jos oma perhe alkaa kiinnostaa. Leikkaus olisi tiistaina ja klo 7 pitäisi olla sairaalalla valmiina. Operaatio ei olisi pitkä ja se hoidettaisiin tähystyksellä. Näin jälkikäteen pohdittuna munasolujen keräys -tähystys tuli hieman liian nopeasti vastaan, vaikka toki ymmärrän kiireen tässä asiassa! Jatkohoitojen aloitusta ei haluttu lykätä yhtään! Operaatio oli selvästi kevyempi kuin aiemmat aivo-operaatiot, mutta kuitenkin tähystyksellinen operaatio, jossa kaasutettiin kohtu(?) täyteen ilmaa (,jotta operaatio on mahdollista suorittaa). Kaasu vaikuttaa myös operaation jälkeenkin, joten kävely operaation jälkeen oli melkoista mutkailua tovin. Operaatio oli tiistaina ja oli jopa mahdollisuus, että pääsen lähtemään samana

Viikko eli se ensimmäinen kesälomaviikko kotona kului uuteen totutellessa :D Ihan ongelmitta ei menty, kun allekirjoittaneen piti opetella kantapään kautta, että mitä tarkoittaa "olon tasaaminen" ennen liikkeellelähtöä. Parikin eri kertaa viikon aikana onnistuin pökräämään; ensimmäisellä kerralla liian matalien verensokerien takia ja tokalla kerralla suihkutuolista noustessa, muttta sen jälkeen on osattu ottaa ainakin vähäsen iisimmin! Onneksi molemmilla kerroilla Antti ehti napata minusta kiinni eikä mitään haavereita sattunut. Lähinnä kolauksia omalle itseluottamukselle! Sen lisäksi jaksoin käydä ulkona köpöttelemässä ja jopa kotitien toisessa päässä asti! Rollaattorin kanssa mentiin, mutta se oli lähinnä henkisenä tukena mukana. Hieman vierailuja kaupassa, mitkä sujuivat paremmin ja huonommin - päivästä riippuen! Torstaina 18.7. oli ensimmäinen tapaaminen psykiatrisen sh:n eli Heidin kanssa. Tunti hurahti Antin ja Heidin kanssa jutellessa - lähinnä kerratessa kaikkea tapah

 Päivät neuro-osastolla kuluivat ensimmäisestä operaatiosta paranemiseen. Joka päivä kävi lähipiiri jopa kahta kertaa päivässä vierailemassa, tsemppaamassa, syöttämässä hedelmiä jne - kiitos siitä <3 Kovin vahvoja muistikuvia ei enää ole, mutta hetki kerrallaan olo parani ja voimat lisääntyivät. Täytyy myöntää, että hoitajissa on eroja ja osan kanssa ei kemiat kohdanneet - valitettavasti. Allekirjoittaneen huvitus loppui siinä hetkessä, kun hoitaja jaksoi koko vuoron jankata kuinka "positiivisella asenteella on vaikutusta paranemiseen". Olen mielestäni pysynyt hyvinkin tyynenä (ja siitä on minulle muistuteltu useampi kerta kuinka järkyttävissä tilanteissa mieli ja romahdukset tulevat vasta myöhemmin), mutta kasvaimet eivät päästä pullahda ulos tsemppihengellä - ne on savustettava toista reittiä pois. Alunperin suunniteltiin, että isompi leikkaus olisi ollut päivystyksellinen ma 8.7., mutta lopulta voinnin salliessa kirurgi päätyikin varaamaan ajan keskiviikolle, jotta saat