Tapaus Heidi to 18.7. ja jatkohoitojen suunnittelu pe 19.7.

Viikko eli se ensimmäinen kesälomaviikko kotona kului uuteen totutellessa :D Ihan ongelmitta ei menty, kun allekirjoittaneen piti opetella kantapään kautta, että mitä tarkoittaa "olon tasaaminen" ennen liikkeellelähtöä. Parikin eri kertaa viikon aikana onnistuin pökräämään; ensimmäisellä kerralla liian matalien verensokerien takia ja tokalla kerralla suihkutuolista noustessa, muttta sen jälkeen on osattu ottaa ainakin vähäsen iisimmin! Onneksi molemmilla kerroilla Antti ehti napata minusta kiinni eikä mitään haavereita sattunut. Lähinnä kolauksia omalle itseluottamukselle!

Sen lisäksi jaksoin käydä ulkona köpöttelemässä ja jopa kotitien toisessa päässä asti! Rollaattorin kanssa mentiin, mutta se oli lähinnä henkisenä tukena mukana. Hieman vierailuja kaupassa, mitkä sujuivat paremmin ja huonommin - päivästä riippuen!

Torstaina 18.7. oli ensimmäinen tapaaminen psykiatrisen sh:n eli Heidin kanssa. Tunti hurahti Antin ja Heidin kanssa jutellessa - lähinnä kerratessa kaikkea tapahtunutta ja juttelut tulivat kyllä tarpeeseen! Mitään suurta läpimurtoa ei tapahtunut, mutta ei niin oletetakaan! Lähinnä valmistelaan mieltä reagoimaan tilanteeseen järkevästi :) ja sovittiin hieman "pelisääntöjä", joilla haluan toimittavan. Täytyy myöntää, että etukäteen hieman jännitti tämä tapaaminen, mutta turhaan. Heidi on huikea!

Seuraava päivä olikin iso ja sen takia Heidin tapaaminen järjestettiin torstaille. Perjantaille se olisi ollut liian kuormittava. Perjantai aloitettiin lääkärin vastaanotolla. Kävimme todella rauhassa läpi nykytilannetta ja mitä tuleman pitää. Kaikkea en todellakaan osannut edes kysyä, mutta suunnitelmana oli aloittaa rankalla sädehoidolla (koko selkäranka + kallo) ja hoitokertoja hurjat 31. Tämän jälkeen jatkettaisiin vahvoilla sytostaateilla ja kaikesta huolimatta - tähdättäisiin parantavaan hoitoon. Tukilääkkeitä määrättiin ripakopallinen ja kortisonia jatkettaisiin aivopaineiden tasaamiseksi pienellä annoksella. Lääkäri vastaili kysymyksiini rauhassa ja kiireettömästi. Minä ja Antti hieman säpsähdettiin, kun lääkäri mainitsi pysyvästä ajokiellosta! Noh, onneksi sekin tarkoitti toipumisjaksoa, kunhan vointi paranee. Vo:n jälkeen jatkoin sairaanhoitajan vastaanotolle ja juttu jatkui. Samalla nyhdettiin myös leikkausklipsit niskasta irti ja voi pojat, se oli inhottavaa! Ei sattunut, mutta ajatustasolla ällöä :)

Sh:n jälkeen hoitaja tulikin hakemaan minut ensimmäisiin suunnittelukuviin eli CT-kuvaan. Samalla sain pari tatskaa (aka pientä mustaa pistettä) vatsaan ja minulle valettiin Hannibal Lecter -maski sädehoitoja varten. Tilanne meni muuten ihan siedettävästi, mutta CT-laitteen "pääteline" iloisasti tai vähemmän iloisasti painoi niskaan ja vasuripuolelle leikkausarpeen :( pienellä totuttelulla vähitellen kykenin olemaan paikoillani ja suunnnittelut CT:n osalta saatiin tehtyä.  Seuraavana nakkina olikin itse magneettikuvaus uuden maskin kanssa ja se olikin selvästi pitkäkestoisempi show. Siitäkin onneksi selvittiin ja magneetin jälkeen pääsin vihdoin lähtemään kotimatkalle! Loppupäivä menikin päivästä palautuessa / kipulääkkeitä napsiessa, vaikka lääkkeet toistaiseksi olivat vielä tasoa panadol / burana eli todella lieviä opiaatteihin nähden! Seuraava päivä oli jo helpompi kohdata!